Tunteista negatiivisemmat: häpeä, syyllisyys ja viha

Ihmisellä on varsin laaja tunne skaala ja se vaihtelee aina paljonkin päivän mittaan. Varsinkin jos on vähän herkempi ihminen, kuten minä joka potee vielä kiltin tytön syndroomaa! Tällä viikolla tunteista esiin nousi nämä hiukan negatiivisemmat tunteet, kuten häpeä, syyllisyys ja viha. Omia tunteita ei pidä hävetä eikä peitellä vaan ne tulisi käsitellä heti ja hyväksyä osaksi normaalia elämää.

Häpeä on tunteista ehkä se "normaalein" ja kohtuullinen määrä häpeää kuuluu elämään. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme epätäydellisiä ja se ohjaa meitä toimimaan yhteisön normien mukaisesti. Liiallinen häpeä rajoittaa elämää, sillä se voi määrätä sen miten ihminen elää. Se voi olla jatkuvasti läsnä ja muuttua uhkaavasti osaksi identiteettiä. Se saa ihmisen myös valpastumaan ja jatkuvasti arvioimaan itseä ja muita, ihminen voi alkaa vaistomaisesti toimimaan muiden odostusten mukaisesti. Havahduin itse siihen, että omat häpeän tuntemukset tulevat lapsuudesta ja ne pulpahtelevat aina aika ajoin pintaan, kun jotain negatiivista tapahtuu. Tällä viikolla erityisesti päätin tarttua näihin tuntemuksiin parin harjoituksen avulla. Aloin miettiä omaa rooliani, jonka olen itselleni luonut. Samalla huomasin, että ajatteluni muuttuu mustavalkoiseen ajatteluun, kun tunnen häpeää. Aloin tietoisesti huomioida niitä tilanteita ja aloin miettimään syytä sille mikä tilanteen laukaisee.

Melko usein häpeän tunne sekoittuu syyllisyyden tunteeseen. Syyllisyydessä huomio kiinnittyy tekoon tai tekemättä jättämiseen. Syyllisyyttä poteva ihminen ajattelee itsestään negatiivisesti, mutta keskittyy itse tekoon. Syyllisyyttä ja häpeää erotellessa kannattaa miettiä, että teenko väärin muita ihmisiä kohtaan vai itseä kohtaan? Peittelenkö jotakin toisilta ihmisiltä vai itseltäni? Pelkäänkö paljastumista? Syyllisyys kertoo siitä, että toiminut väärin itseä tai muita kohtaan. Ilman syyllisyyttä on vaikeaa muuttaa omaa käyttäytymistä. Syyllisyys on liiallista, jos sitä potee jatkuvasti eli miettii tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Syyllisyyteen auttaa anteeksipyyntö itseltä tai muilta. Ennen kaikkea kannattaa opetella antamaan itselle anteeksi. Kannattaa opetella tunnistamaan tämä tunne ja olla itselle myötätuntoinen ja armelias.

Häpeä voi verhoutua myös vihaan. Mikäli suuttumusta ei ilmaise, se voi kääntyä itseä vastaan. Silloin aiheutuu masennusta, pahaa oloa, psykosomaattisia oireita kuten päänsärkyä ja vatsakipua. Monet pidättelevät vihaa, koska voi olla ylikorostunutta taipumusta miellyttää muita (kiltin tytön syndrooma). Lapsena opittu käytös siitä, että viha on huonoa käytöstä. Annatko itsellesi luvan suuttua? Missä tilanteessa koet suuttumusta? Aluksi täytyy oppia hyväksymään vihaiset tuntemukset ja antaa itselle luvan olla vihainen, kun joka loukkaa tunteita tai rajoja. Suuttumusta voi purkaa poistumasta tilasta ja lähteä vaikka juoksulenkille. Se selventää ajatusta ja löytyy näkökulmia vihan tunteeseen. Näiden ohjeet veivät pohjan näiltä negatiivisilta tunteilta eikä se suututtava asia ollutkaan enää niin suuri asia selätettäväksi! :)

Näissä tunnelmissa on hyvä miettiä niitä omia tuntemuksia ja elämää yleensäkin.