Laihdu! Herkutellen ja pysyvästi

Varpu Tavin ja Kikka Lehtosen kirja Laihdu! Herkutellen ja pysyvästi, osui silmiini kirjastossa. On tullut herkuteltua viime aikoina ja mieli oli sen takia maassa, marssin kirjastossa ruokakirjojen hyllylle. Siellä silmiini osui tämä kirja, tämän syksyn opinnot alkaa olla pulkassa ja nyt on taas lupa lukea hieman kevyempää kirjallisuutta. Syy viimeaikaiselle herkuttelulle on oma selkärangattomuus ja kauppaan ovat saapuneet joulusuklaat. Niitä tuli sitten ostettua neljä pakettia kotiin, mikä oli virhe! Kotiin ei saisi koskaan ostaa karkkia jemmaan, koska ne tulee syötyä heti tai huokuttelevat kaapista, tämän on myös huomanneet Lehtonen ja Tavi. Varpu Tavi on kirjoittanut niin sanotut faktaosiot kirjaan ja Kikka Lehtonen toimiin ihmiskokeena tässä kirjassa, se tuo kivan vastakkaisasettelun tähän kirjaan. Lehtonen kertoo avoimesti omasta menneisyydestään jojoilijana ja siitä kuinka hän löysi itsestään karppaajan.

Siemennäkkäriä

Jokaisessa meissä asuu sokerihiirulainen, niin myös minussa ja sen karkottaminen onnistuu vain väistelemällä sokeriherkkuja. Sokeririippuvuutta verrattiin kirjassa alkoholiriippuvuuteen eli seuraavaksi täytyy tehdä periaatepäätös sokerin syönnin lopettamiselle eikä niitä korvata makeutusaineilla. Makeutusaineet ovat elimistön ja itsensä huijaamista, kuten myös kevyt tuotteet, niillä annetaan itselle lupa syödä enemmän kuin elimistö ruokaa tarvitsee.

Tämän kirjan opetus minulle oli se, mindfulness dietistäkin tuttu elimistön kuunteleminen. Mikä on sitä oikeaa nälkää ja mikä on mieliteko? Se on minulta päässyt tässä parin kuukauden aikana unohtumaan, mutta näistäkin hairahduksista vähitellen oppii. Nyt ei olla dieetillä vaan muutetaan elämäntapaa kokeilemalla, että mikä minulle sopii. Sitä painotettiin erityisesti myös tässä kirjassa ja myös sitä, että paino putoaa omaa vauhtiaan. Välillä tulee vaiheita jolloin paino ei putoa, sen putoaminen vie aikaa kuten sen kerääminen on vienyt.

Elämän ilo löytyy pienistä asioista

Perjantaina sain Marie Kondon Iloa säkenöivä jarjestys kirjan. Ensin kävin lenkillä ja sen jälkeen kotona sytytin kynttilät, otin suklaalevyn esille ja rupesin lukemaan. Sain lukea kirjaa yksin kotona kynttilän valossa, ihana hetki jota olin odottanut!

Kirja toi paljon uusia näkökohtia kodin järjestämiseen, en ole ollut tyytyväinen omaan maritukseeni ja siihen löytyi syy. En ole oppinut tunnistamaan niitä asoita, jotka tuovat aidosti iloa ja onnea elämään! Kirjasta lisää tulevissa postauksissa.

Olen säilyttänyt näitä emaliastioita keittiön kaappien päällä ja nyt päätin tyhjentää kaapinpäälliset. Päätin tyhjentää ruman meikkilaukkuni ja laittaa meikit esille näihin emaliastioihin, nyt ne tuovat iloa ihan eritavalla käyttäjälleen.

Nämä "valorisut" olin jo laittamassa kiertoon, mutta sitten Ikeassa tuli vastaan tämä iso maljakko, johon sain tehtyä tämän asetelman. Nyt tämäkin asetelma tuo valtavasti iloa joulunaikaan! Mitähän tähän korkeaan maljakkoon laittaisi joulun jälkeen?

Mietteitä minimalismista

Itselle on ollut käsite minimalismi aika tuntematon, kunnes tutustuin sisustuslehdessä KonMari menetelmään. KonMari on vaan yksi minimalismin piirteistä, joka opastaa siivouksen saloihin. Aikaisemmin kuvat skandinaavisesta minimalistisesta sisustuksesta herätti lähinnä ajatuksia kylmästä ja eleettömästä kodista. Marie Kondon myötä ajatus minimalistisesta elämäntyylistä on minulle suorastaan pakkomielle. Haluan eroon elämää kahlitsevista asioista, kuten jatkuvasta ostelusta ja siihen tarvitaan rahaa. Raha määrittelee hyvin pitkälle sen, miten status määräytyy yhteiskunnassa. Aikaisemmin mittasin kaiken rahassa ja ainoastaan rahalla oli merkitystä.
Nykyisin tuntuu, että kaikki egonpönkitys on lähinnä surkuhupaista näyttämistä. LV:n huivi ei tehnyt minua sen onnellisemmaksi tai paremmaksi ihmiseksi. Sen myynnistä saatavilla rahoilla voi lähteä vaikka perheen kanssa viikonlopuksi reissuun. Perheen ja oma hyvinvointi on nykyisin paljon tärkeämpää kuin yksi kallis huivi.

Monet kilpailevat sillä, kuka osaa viedä minimalismin äärimmilleen. Elämällä maailmalla reppu selässä tai asumalla pienessä mökissä keskellä korpea. Myös tavallinen perheenäiti voi olla minimalisti, ilman että koko perhe joutuu kärsimään. 

Tälle minimalismin tielle tuli lähdettyä siksi, että koen tavaroiden määrittelevän ja rajaavan elämääni. Tavaroiden jatkuva järjestely on pois perheen yhteisestä ajasta ja kivoista harrastuksista. Tavaroihin sitoutuu niin paljon rahaa, että ei pysty itse vaikuttamaan omiin töihinsä ja sen määrään. Minimalismilla tavoittelen taloudellista riippumattomuutta.

Oi tule joulu kultainen!

Sain eilen inspiraation kaivaa esiin joulukoristeet. Olen ollut aina jouluihmisiä ja pidän joulunodotuksesta. Yleensä meillä joulun odotus alkaa marraskuussa ja joulukoristeet kerätään pois ennen uutta vuotta. Jätin tarkoituksella joulukoristeiden marituksen tähän marraskuulle, koska kodin tyyli on muuttunut minimalistisempaan ja nyt sain rauhassa katsoa, että mitkä joulukoristeet käyvät tähän nykyiseen tyyliin.

Joulukoristeita

Joulukoristeita on kasautunut melkoisesti, niin kaupasta ostettuja kuin itse tehtyjäkin. Tänä jouluna meillä ei nähdä itse tehtyjä savikoristeita. Kirjastosta olen lainannut useita joulukirjoja ja hakenut uusia ideoita. Mitään uutta en aikonut ostaa, koska meillä näitä koristeita on jo muutenkin. Ostolakon vuoksi en myöskään osta mitään, koska ostoslistalle ei ole mitään jouluun liittyvää.

Jouluisia kirjoja

Jouluverhot ja Mailegin joulupuput

En enää muistanutkaan, että minulla on Mailegin joulupuput. Ne pääsivät paraatipaikalle hyllyn päälle. Joulutähti on se joulun pakollinen jouluvalo kynttilikön lisäksi.

Joulutähti

Milloin teillä otetaan joulukoristeet esille?