Välillä on päiviä, jolloin ei huvita tehdä yhtään mitään ja se on ihan ok. Makailla sohvalla ja lukea lehtiä, haaveilla siitä mitä tulevana kesänä haluaisi tehdä puutarhassa. Mökistä olen haaveillut jo vuosia ja siksi tilasin hirsivalmistajilta kuvastoja. On kivaa haaveilla perheen kanssa siitä, miltä meidän koti tulevaisuudessa voisi näyttää! Nykyisin jopa katsastan tätä minulle kaikki heti ajattelua. Tarvitseeko todellakin kaikki saada heti? Mistä sitten voi haaveilla ja osaako ihminen arvostaa saavutuksia, jos kaikki tulee heti nenän eteen sen enempää ponnistelematta?